Kirjelmä sidosryhmille ja päättäjille
Julkisella eläinlääkintähuollolla on merkittävä osa kansantaloudellisessa ja -terveydellisessä hyvinvoinnissa. Maakuntauudistuksen edetessä pitää pohtia laaja-alaisesti eläinlääkintähuoltoa koskevien päätösten vaikutuksia yhteiskuntaan ja yksittäisiin toimijoihin. Päätökset, jotka vaikuttavat suoraan kuntalaisten palveluiden saatavuuteen, eläinten hyvinvointiin, kotimaiseen ruuantuotantoon sekä vesi- ja elintarviketurvallisuuteen, ovat erittäin merkittäviä. Nyt tehtävät uudistukset määrittävät koko eläinlääkintähuollon tulevaisuutta.
Nykyinen kunnallinen virkaeläinlääkärijärjestelmä kattaa tällä hetkellä koko maan. Järjestelmä takaa peruseläinlääkintäpalvelut ja ympärivuorokautisen hätäpäivystyksen tuotanto- ja seuraeläimille maantieteelliseen sijaintiin ja alueelliseen väestötiheyteen katsomatta.
Merkityksellistä kansanterveyden ja -talouden kannalta on se, että toiminnassa oleva virkaeläinlääkärijärjestelmä mahdollistaa jatkuvan eläintautitorjunnan, koko maan kattavan ympärivuorokautisesti toimivan poikkeustilavalmiusjärjestelmän sekä elintarviketurvallisuuden jatkuvan ja monitahoisen valvonnan. Tämän lisäksi se takaa eläinsuojelulain toteutumisen valvonnan, varhaisen puuttumisen eläinsuojelullisiin ongelmiin potilastyön ohessa sekä hallitun lääkkeiden käytön eläinlääkinnässä seura- ja tuotantoeläimillä. Virkasuhteessa olevat kunnan- tai kaupungineläinlääkärit toimivat työssään virkavastuulla ja ovat siten mobilisoitavissa poikkeustilanteissa (kuten äkillinen eläintautipurkaus, esimerkiksi afrikkalainen sikarutto) töihin lyhyellä varoitusajalla. Virkavastuulla työskentely tarkoittaa myös sitä, että virkaeläinlääkärin on nostettava yleinen etu ensi sijalle esimerkiksi antibioottien käyttöä harkittaessa. Maan kattavaan virkaeläinlääkärijärjestelmään perustuu ainakin osittain Suomen hyvä mikrobilääkkeiden herkkyystilanne ja antibioottien hallittu käyttö eläinten lääkinnässä. Eläinten hoidossa käytettävillä antibiooteilla on suora vaikutus kansanterveyteen.
Eläintautivalvonta on nykyisellään erittäin tehokasta ja nopeaa, sillä taudinpurkauksen sattuessa päätösvaltaiset, virkavastuulla toimivat kunnaneläinlääkärit priorisoivat tarvittavan näytteenoton sekä taudinpurkauksen hallintatoimet muun työn edelle. Kunnaneläinlääkäri ottaa näytteet sairastuneista eläimistä mahdollisimman pian oireiden ilmaannuttua. Tämä mahdollistaa erittäin nopean reagoinnin uusien tarttuvien tautien saapuessa maahan. Kunnaneläinlääkäreillä on myös hyvä ja kattava käsitys oman alueensa eläintauti- ja zoonoositilanteesta. Kunnaneläinlääkäri tuntee myös alueelliset toimijat, joiden kanssa yhteistyö voidaan erityistilanteissa käynnistää nopeasti ja
tehokkaasti. Paikallistuntemuksesta on hyötyä myös esimerkiksi eläinsuojelutapauksissa, jos eläimiä joudutaan nopealla aikataululla sijoittamaan väliaikaiseen hoitopaikkaan. Kunnaneläinlääkärit ovat tärkeitä työpareja alueen valvontaeläinlääkärille, koska he hoitavat runsaasti valvontatehtäviä myös itsenäisesti virka-aikana ja sen ulkopuolella. Kunnaneläinlääkäreiden ja valvontaeläinlääkäreiden yhteistyö on myös tärkeä työturvallisuutta parantava tekijä.
Kunnaneläinlääkärit palvelevat maataloustuottajien lisäksi myös seuraeläinten omistajia. Tämä on nähty järjestelmän puutteena ja turhana kustannuksena yhteiskunnalle. Seuraeläinten hoito kuitenkin osaltaan mahdollistaa tuotantoeläintalouden kannalta kattavan ja asiakkaalle kustannustehokkaan eläinlääkintäpalvelun. Ilman seuraeläinasiakkaita tuotantoeläinten hoitomaksuja olisi nostettava huomattavasti tai korotettava reilusti kunnan, eli veronmaksajien, maksamaa palkanosaa.
Seuraeläimillä on merkittäviä epäsuoria vaikutuksia kansantalouteen. Niihin yhdistyy monenlaista liiketoimintaa, mutta ennen kaikkea seuraeläinten pitoon on monessa yhteydessä todettu liittyvän merkittäviä positiivisia terveysvaikutuksia omistajiinsa. Terveysvaikutukset ulottuvat aina sydän- ja verisuonisairauksien ja allergioiden ehkäisemisestä sekä lisääntyneestä liikunnasta yksinäisyyden ja masennuksen lievittämiseen ja syrjäytyneisyyden ennaltaehkäisyyn. Aivan erityisesti nämä hyödyt tulevat näkyviin juuri niiden ihmisryhmien kautta, joille kohtuullisesti saavutettavissa olevat peruseläinlääkintäpalvelut ovat erityisen tärkeitä (esimerkiksi vanhukset ja syrjäytymisvaarassa olevat nuoret).
Peruseläinlääkäripalveluiden (perusterveydenhuolto ja sairauksien hoito) tarjoajina kunnaneläinlääkärit toimivat myös virkavastuulla, mikä tarkoittaa asiakkaiden yhdenvertaista kohtelua sosiaalisesta tai taloudellisesta asemasta riippumatta. Virkaeläinlääkärijärjestelmä mahdollistaa kaikille kansalaisille peruspalveluiden saatavuuden ja koko maan kattavan ympärivuorokautisen palveluverkon toteutumisen.
Edellä mainitut näkökohdat on tärkeää pitää mielessä nyt, kun maakuntauudistukseen liittyvien neuvotteluiden loppumetrit lähestyvät. Muutosten vauhti on suuri ja säästöpaineet kovat. Tulevaisuudessa eläinlääkintäpalveluiden järjestäminen on tarkoitus siirtää maakuntien tehtäväksi, ja keskusteluissa onkin noussut esiin useita erilaisia malleja tulevaisuuden käytännöiksi. On keskusteltu muun muassa kunnaneläinlääkäreiden siirtämisestä kokonaispalkkauksen ja -työajan piiriin. Taustatietona todettakoon, että tällä hetkellä kunnaneläinlääkäreillä ei ole työaikaa, työsidonnaisuus on useimmiten 60-66 h/viikko, ja tuloista suuri osa tulee ammatinharjoittajana tehdystä praktiikasta. Kokonaispalkkamallin sijaan on ehdotettu myös praktiikkatyön yksityistämistä kokonaan tai merkittäviltä osin. On pohdittu, voisiko eläinlääkintäpalveluiden malli olla erilainen eri osissa maata tai voitaisiinko eri malleista muodostaa kompromissiratkaisuja.
Jokaisessa keskusteluissa esillä olleessa mallissa on etunsa ja haittansa. Mikäli kunnallinen eläinlääkintähuolto yksityistetään täysin, saatetaan pian huomata, että nykyinen valvontaeläinlääkäreiden määrä ei riitä valvontatehtävien hoitamiseen. Tästä taas seuraa
ennustamaton määrä lisäkustannuksia yhteiskunnalle. Nykymallissa kunnaneläinlääkärit tekevät praktiikan ohessa paljon tilastoimatonta virkatyötä, kuten eläintautivalvontaa ja eläintautien torjunnan neuvontaa, eläinsuojelulain valvontaa ja ohjeistusta sekä kehotuksia korjaaviin toimenpiteisiin. Tämän kaltainen eläinsuojelutyö ei näy tilastoissa, mutta tulee näkyviin kasvavana työtaakkana ja lisäresurssien tarpeena valvontaeläinlääkäreiden työkentällä, mikäli nykyinen virkaeläinlääkärijärjestelmä puretaan tai sitä supistetaan. Lisäksi, kuten jo edellä on mainittu, toimii nykysysteemi ympärivuorokautisesti virkaeläinlääkäripäivystyksenä kiireellisten eläinsuojelutapausten, eläintautiepidemioiden tai muiden poikkeustilanteiden varalta. Näitä tehtäviä varten tulisi luoda erillinen järjestelmä ja rekrytoida henkilöstö, mikäli praktiikka ja eläinlääkäripäivystys siirretään kokonaan yksityisten toimijoiden järjestettäväksi.
Kunnaneläinlääkäriliiton johtokunnan näkemys on, että toimiva ja tasa-arvoinen eläinlääkintähuolto on turvattava koko maassa. On säilytettävä nykyisen virkaeläinlääkärijärjestelmän kaltainen julkinen järjestelmä ja kehitettävä sitä aktiivisesti. Maakuntauudistuksessa ympäristöterveydenhuolto pitää sijoittaa omaksi yksikökseen hallitun kokonaisuuden saavuttamiseksi. Maakuntauudistusten valmistelun yhteydessä on ehdottoman tärkeää pohtia myös niitä seikkoja, joiden avulla julkisen eläinlääkintähuoltojärjestelmän toimivuutta ja vaikuttavuutta voidaan vielä entisestäänkin parantaa. On tärkeää, ettei nyt lyhyessä ajassa tehtäviä ratkaisuja pidetä lopullisina, vaan että jo tässä vaiheessa tehdään suunnitelma myös siitä, kuinka uudistusten vaikutuksia arvioidaan ja millä tavoin eri organisaatioiden kehittämistä jatketaan myös uudistusten astuttua voimaan. Tavoitteena pitää olla kansalaisia ja kansantaloutta parhaalla mahdollisella tavalla palveleva ja kunnaneläinlääkäreiden työssä jaksamista nykyistä paremmin huomioiva virkaeläinlääkärijärjestelmä. Näin maassamme voidaan turvata laadukas ja kattava, kustannustehokas ja monialainen eläinlääkintähuolto myös tulevaisuudessa.
”Kansakunnan sivistyksen taso näkyy siinä, miten se kohtelee eläimiään.” – Mahatma Gandhi
Suomen Kunnaneläinlääkäriliitto r.y:n johtokunta